Iloa ja kyyneleitä
Julkaistu: 26.11.2017 00.00

Iloa ja kyyneleitä

Kuten urheilusta tiedetään, se aiheuttaa monenlaisia tunteita. Se tuli jälleen kerran todettua tänään OPS:n järjestämässä turnauksessa. Turnaukseen lähdettiin hakemaan pelituntumaa sekä lisämotivaatiota talven harjoituskauden keskelle. Sekä poikia että valmennusta jännitti lähteä peleihin pitkän pelitauon jälkeen.

Ensimmäisenä vastaan tuli uusi tuttavuus Oulusta eli OTP:n P07-joukkue. Ensimmäiset minuutit menivät pelialustaan tutustuessa, mutta mitä pidemmälle peli eteni, sitä paremmalta syöttöpeli alkoi näyttämään. Jakson puolessa välissä Konsta S pääsi rankkarialueen ulkopuolella palloon, harhautti muutamia vastustajia ja pääsi kuljetuksen lopuksi tuikkaamaan pallon maaliin. Tämä hieno yksilösuoritus vapautti selvästi joukkueen peliä ja tämän jälkeen kentällä nähtiinkin useita hienoa ylivieskalaissuorituksia. Ottelu olikin tämän jälkeen melkoista tulitusta vastustajan päätyä kohti, mutta suurin osa vedoista suuntautui ohi tai yli. Tuomarin viheltäessä loppuvihellyksen merkiksi, oli lopputulos ansaittu 4-1 voitto. Ottelun selkeästä hallinnasta kertoo myös maalivahtimme Konsta J:n kommentti pelin jälkeen, että "olipa tylsä peli, ku ei saanut torjua ku kahesti ja yks veto oli ihan mahdoton torjua".

Toisessa pelissä vastassa oli turnauksen isäntäjoukkue OPS. Ottelu oli lähes toisinto ekasta pelistä. Joukkueemme painosti, mutta viimeistelyssä ei ollut hurraamista. Läheltä piti-tilanteita oli useampia, epäonnisimpana Jamin ja Villen peräkkäin ylärimaan ampumat laukkaukset. Lopulta pallo löysi tiensä vastustajanverkkoon neljästi, hienoimpana Mikon lähes sivurajalta ampuma vapaapotku ihan maalin takayläkulmaan.

Viimeisessä pelissä onni ei sitten ollut senkään vertaa joukkueelle suotuisa. Kahdesta ensimmäisestä hyökkäyksestä vastassa ollut Paka Limingasta teki molemmista maalin. Tästä suosta joukkueemme ei sitten noussut koko pelin aikana. Tämä onkin ollut joukkueen akilleenkantapää jo pidemmän aikaa. Jostain pitäis keksiä valmennuksen keinot saada joukkue pelaamaan omaa peliä myös tappiotilanteessa ettei palloa roiskittaisi liikaa taikka maalia yrittäisi liian väkisin. Peliä hallittiin pallollisesti, vaikka vastustaja olikin fyysisesti voimakkaampi. Lähes jokaiseen vaihtoon pelaajamme tulikin jalkaa pitäen, itkien taikka itkua pidätellen. Huollon tehtävä oli koittaa saada pelaajat takaisin pelikuntoon. Lopulta kentällä oli kahdeksan vähiten kolhuja saanutta pelaajaa. Vastustajan maalivahdista tehtiin pelin sankari ja myös maalikehikot olivat hänen puolellaan. Hieman helpotusta tappion kokeneelle joukkueelle antoivat vastustajan valmentajan sanat pelin jälkeen: "tulos ei ollut pelin kulun mukainen, olitte kyllä parempi joukkue."

Seuran uusimmat