Comets Cupista hopeaa

Comets Cupiin lähdettiin alunperin matkaan, koska se osoittautui edellisvuonna hyväksi toimivaksi turnaukseksi, jossa on tarjolla sopivan tasokkaita ja kehittäviä pelejä. Koska viime aikoina sarjapeleissä käsijarru on ollut melko pahasti päällä, oli turnauksen keskeinen tavoite tällä kertaa rentouden ja peli-ilon palauttaminen. Ja siinä todella onnistuttiin. "Sivutuotteena" tuli turnauksen hopeasija äärimmäisen niukan finaalitappion jälkeen.

Mukaan lähdettiin jälleen koko porukalla, joskin Tomin jalkavaivat vaativat lepoa peleistä ja harjoittelusta, mutta tämä lähti mukaan yhtenä joukkueen jäsenenä vastaten maalivahdin lämmittämisestä ennen peliä ja tilastoinnista pelien aikana. Ja onneksi pelaajia oli riittävästi mukana, sillä Juha ja Veeti tippuivat rivistä turnauksen aikana jalkavaivojen takia. Molemmat olivat silti mitalipeleissä täysillä joukkueen mukana kannustaen ja tsempaten.

Turnauspelit avattiin lauantaina Ylöjärven Ilvestä vastaan. Pelin juoni oli selvä varsin nopeasti ja pojat takoivat taululle lopulta 11-0 voittolukemat. Peli mahdollisti reilun kierrätyksen eri pelipaikoilla - Ville maalivahtina pysyi omalla tontillaan, mutta kaikki muut pelasivat vähintään kahdella eri pelipaikalla. Toisessa pelissä vastaan tuli Laukaan Pallo eli LKPLaukaan Pallo. Sillä oli muutama fyysinen isokokoisempi juoksija ja varsin suoraviivainen pelityyli. Pojat tarjosivat alkuun vastustajalle shokkihoitoa hankkiutuen nopeasit 3-0 johtoon, kaksi maaleista runnottiin sisään maaliviivalta. Vastustaja tuli tämän jälkeen parin maalin päähän roikkuen mukana pelin loppuun saakka, mutta pojat olivat silti edellä koko ajan tuloksellisesti ottelun päättyessä lopulta 5-4. Pelillisesti ero oli huomattavasti isompi.

Lauantain ja samalla alkulohkon päätöspelissä FC Vaajakoskea vastaan panos oli selkeä. Pojat tarvitsivat voiton lohkon ykkössijaan ja mitalipeleihin, tasurilla FCV vie lohkon paremman maalieron turvin. Itse pelistä muodostuikin jännitysnäytelmä. Pojat näyttivät jälleen kerran pystyvänsä pelaamaan vahvaa monipuolista syöttöpeliä ja etsimään pätttäväisesti peliä rakentamalla reiät vastutajan linjasta. Toisella jaksolla reiät löytyivätkin. Ensin Niilo pelasi Eevertin läpi ja tämä viimeisteli varmasti. FCV:n tasoitettua pelin rankkarista lähdettiin hakemaan vahvasti tarvittavaa voittomaalia. Ja se tuli lopulta Konstan lähettäessä Ponnin puolittain läpi vasemmalta ja tämä iski osuman hyvällä laukauksella. Voiton myötä pojat siis mitalipeleihin. Osa FCV:n kannattajista oli ilmeisesti pitänyt joukkueensa voittoa selviönä, siksi pettyneenä ja parran pärinän kautta nämä poistuivat kentältä.

Lohko ykkössija takasi todella rennon ohjelman sunnuntaille, sillä ainoa aikataulullinen tekijä oli hotellin aamupalalle ehtiminen. Eli edellisen lyhyen yön ja pelipäivän rasitukset saatiin nukkua pois rauhassa Scandic Laajavuoressa. Välierä oli ohjelmassa vasta klo 14:20 eli sitä ja myöhemmin illalla klo 17:40 olevaa finaalia tai pronssiottelua varten ehdittiin aamupalan lisäksi tankata myös turnauslounas.

Välierässä kohdattiin omasta kimurantista alkulohkostaan keskinäisten pelien maalieron perusteella hiukan yllättäen ykkökseksi noussut ViPa eli Vihtavuoren Pamaus. Silläkin riveissään oli pari fyysistä yli-ikäistä, joten tarkkana saatiin olla ja toisaalta pistää palloa liikkeelle. Vaikka varsinainen peliaika päättyi lopulta maalittomana, hallitsivat pojat palloa selvästi ja saivat aikaan enemmän laatupaikkoja. Rankkarit ovat kuitenkin aina oma maailmansa, jossa voiton ja hävion marginaalinen ero kulminoituu. Välierässä onni oli tällä kertaa myötä ja neljäs pari riitti ratkaisemaan voiton pojille. Tie vei siis finaaliin!

Finaalissa vastaan asettui aiemmilta vuosilta tuttu joukkue eli isäntäseura Komeetat. Pari vuotta sitten Eremenko Cupissa Komeetat juoksi ylitsemme tuloksen ollessa luokkaa 12-2. Viime vuonna Comets Cupin mitalisarjassa hävittiin "enää" 8-0. Kova oli siis vastus, mutta täysin erilainen olis myös tällä kertaa pelitavaltaan, yhtenäisyydeltään ja kurinalaisuudeltaan. Ottelun alku oli Komeettojen pallonhallintaa, mutta pojat puolustivat hyvin ja pitivät ryhmityksen kasassa. Toki muutaman paikan puolikkaan isäntäjoukkue sai. Noin viidentoista minuutin pelin jälkeen pojat saivat hyökkäyspelinsä avautumaan ja ottelu tasaantui selvästi. Tykittipä Lauri jakson loppupuolella komean vaparin ylärimaan, joka todennäköisesti vaappuu vieläkin ;-) Tauolle mentiin 0-0 lukemissa.

Toisella jaksolla musta oli entistäkin vahvempi. Puolustus toimi hienosti ja keskikenttä sai vahvan otteen voittaen tämän tästä kaksinkamppailuja ja käynnistäen vastahyökkäyksiä. Yksi tällainen johti noin 10 minuuttia ennen loppua riemukkaaseen johtomaaliin Veikan saadessa pallon täyteen vauhtiin oikealla ja lähettäen millintarkan keskityksen suoraan maalille rynnänneen Eevertin päähän. Todella harvinainen puskumaali meidän joukkueelle ja loppujen lopuksi ansaittu johtomaali. Ote oli tämänkin jälkeen vahva ja ajatukset hiipivät jo pelin loppuun ja voittotanssiin. Silloin Komeetat iski pistämällä tasoitusmaalin lopulta sisään maalin edustalta varsin sekavan tilanteen päätteeksi. Toki Ville oli jo aiemmin ottanut pari todella huikeaa pelastusta eli sikäli Komeettojen maali oli sekin ansaittu. Ottelua oli tässä vaiheessa enää pari minuuttia jäljellä. Tuossakin ajassa pojat saivat vielä yhden huikean paikan Joonan taistellessa lujasti Komeetta -maalin kulmalla mutta pallo päätyi lopulta tolpan kautta maalivahdin ulottuville.

Varsinainen peliaika päättyi siis 1-1 ja edessä oli päivän toinen "rankkariarvonta". Tällä kertaa arpa ei ollut suotuisa ja huikeasti taistelleille ja pelanneille pojille jäi mustapekka käteen. Mutta tässä tappiossa oli kultareunus, jonka pojat itsekin oivalsivat mitalienjaon jälkeen valmentajan vetäessä pelin ja turnauksen yhteen. Huikeaa tekemistä, hienoa jalkapalloa ja rennosti yhteen puhaltanut joukkue. Enempää ei voi vaatia. Ja finaali oli todella hieno ja tasokas - siitä toki kiitos myös oikeaa futista pelanneelle vastustajalle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että käsijarruvaiheen jälkeen tämä turnaus tosiaan palautti peli-ilon. Sen pystyi jokainen aistimaan. Tästä kun saadaan hyvät asiat mukaan, niin se on erinomainen lähtökohta loppukauden aluesarjapeleihin sekä syyskuun Next Year Cupiin, joka toki pelataan ensi vuoden 11v11 -pelitavalla. Ja loppujen lopuksi - kävipä aluesarjassa sitten lopulta miten tahansa, on joukkue jo osoittanut kauden aikana moneen otteeseen taitonsa ja kykynsä. Kehitys on jatkunut läpi kesän ja työtä tehdään edelleen sen eteen, että joukkue kehittyy ja pelitapa toimii nimenomaan jatkossa ison kentän pelissä.

Joukkueessa pelasivat: 4 Kokko Ville (mv), 5 Sipilä Lauri, 7 Kinnunen Nuutti, 8 Somero Konsta, 9 Kinnunen Eevert, 10 Takanen Niilo, 13 Ahola Saku-Matti, 14 Isokääntä Joona, 15 Peltonen Lenni, 16 Länsipää Onni, 19 Kääntä Juha, 20 Välimäki Veikka, 25 Poutanen Onni ja 26 Kumpumäki Veeti.

Valmentajat: Pandelescu Cristian, Somero Jarkko; Huoltaja: Kinnunen Petri, Tilastot: Tahkokorpi Tomi