Piirisarjan avaus tiedettiin haasteelliseksi, olihan vastassa ennakolta alkulohkon kovin joukkue FF Jaro Vit. Pietarsaaren tekonurmelle astellessa ei voinut kuin ihailla paikkakunnan harjoitusolosuhteita. Täysimittainen tekonurmi ja vieressä halli, jossa sielläkin täysimittainen kenttä. Eli neljä 8 v 8 -kenttää. Kyllä se melkoisen harjoitteluedun antaa, vaikka toki Pietarsaaressakin vuorot tiukassa ovat. Toki mekin olimme muutamaan otteeseen Oulun turnauksen jälkeen treeniaikaa Kalajoelta ja Nivalasta hakeneet.

Ottelun alku oli itse asiassa tasainen. Vaikka telineistä ei päästy liikkeelle erityisen liukkaasti, pystyttiin peliä silti rakentamaan ja toisaalta pidettiin myös vastustaja pois vaarallisilta paikoilta. Parissa tilanteessa kun olisi ollut hiukan tuurintynkää, olisi avautunut maalintekopaikka. Mitä pidemmälle jakso eteni, sitä vahvemmin Jaro peliin pääsi mukaan. Ottelua oli pelattu 12 minuuttia, kun verkko heilahti omassa päässä ensimmäisen kerran. Tilanteessa pallo ajautui parhaalle laukaisupaikalle hieman rankkarialueen ulkopuolelle ja siitä vastustaja tykitti pallon varmasti sisään. Sama pelaaja oli asialla tästä pari minuuttia, jolloin irtopallo omassa boxissa pelattiin löysästi ja pallo ajautui suoraan vastustajan jalkaan. Sitten mentiin taas kymmenisen minuuttia varsin tasaisissa merkeissä, kunnes vastustaja rokotti jälleen kahdesti. Ja vielä kertaalleen aivan ensimmäisen jakson lopussa. Numerot Jarolle 5-0, vaikka pelitapahtumat olivat paljon tasaisemmat.

Jos oli pehmeyttä kaksinkamppailutilanteissa ensimmäisellä jaksolla, kertaantui tämä potenssiin kaksi toisella. 5 minuuttia ja tilanne oli tennisottelun lumierä 6-0. Pojille oltiin korostettu, että jokainen maali on sarjataulukon kannalta tärkeä eikä notkahtamisen sijasta pitää vain jokaisen maalin jälkeen pyrkiä saamaan oma peli ojennukseen ja taistella kahta kovemmin. Valitettavasti pojat jälleen lankesivat vanhaan perisyntiin ja kun yritys tasaantui, päästettiin vastustaja nauttimaan turhaan ilmaisista maaleista. 50 peliminuutin jälkeen Jaro "ilotulitti" viisi maalia viidessä minuutissa. Näistä useamman täysin identtisestä läpiajosta. Kertaalleen vastustaja iski jopa suoraan alaspäin pelattuun aloitussyöttöön karaten välittömästi uudelleen maalintekoon.

Tämän jälkeen saatiin taas hyväksi toviksi pelistä kiinni ja itsellekin tuli paikkoja. Joona pääsi puolittain läpi, Onni P puolestaan murtautui pariin otteeseen hienosti vasemmalta ja Veeti oikealta. Jälkimmäisessä tilanteessa kuparisen rikkoutuminen oli hiuskarvan varassa, mutta pallo ei vain sisään suostunut menemään. Kun et itse tee, niin vastustaja tekee. Aivan ottelun loppuun tuli nimittäin taas Jaron kolmen maalin rypäs, joka rumensi lukemia entisestään. Näistäkin maaleista vähintään kaksi olisi ollut estettävissä aktiivisella puolustuspelillä. Puskumaalille ei sen sijaan mitään voitu, pituusero tilanteessa oli liikaa. Loppulukemat todella rumat ja tylyt 14-0, mutta eivät todellakaan täysin oikeutetut.

On sanomattakin selvää, että Jaro Vit on laadukas joukkue, etenkin saadessaan pelin rullaamaan. Todella kovaa ja vuotta vanhempaa joukkuetta vastaan pystymme taistelemaan vain, jos jokaisen kenttäpelaajamme jalat liikkuvat koko ajan täysillä eikä missään tilanteessa anneta periksi. Heti jos yksi tai kaksi pelaajaa ei pysty tahtia pitämään, rikkoutuu peliryhmitys ja vastustaja pääsee iskemään rajusti päälle. Hyvää pelissä oli, että edes isossa tappioasemassa emme lähteneet roiskimaan, vaan palloa pyrittiin kierrättämään. Liian usein kuitenkin yritettiin pelata keskeltä, kun oikea tie olisi ollut laidasta. Vastustajan ryhmityksen oli varsin helppo tukkia keskikenttä. Toisaalta aina kun pallo pystyttiin toimittamaan laitaan, saatiin aikaiseksi hyvä tilanteenpoikanen. Selkeä ero vastustajaan tuli myös tilannekovuudessa etenkin molempien maalien edustoilla. Me hävisimme järkiään irtopallot ja vastustaja iski ne puolestaan sisään. Omaa miestä ei seurattu loppuun asti ja vapaita pelaajia jäi takatolpalle. Myös kulmatilanteiden puolustaminen vaatii harjoittelua. Nyt vastustaja iski pari puskumaalia kulmista ja ainakin yhden keskityksestä. Lisäksi puolen kentän paitsion harjoittelemattomuus näkyi, hyökkääjät eivät uskaltaneet juosta kunnolla väleihin eivätkä syöttöjen ajoituksen toimineet.

Jos jätetään ottelun aikaiset pari repsahdusta pois, päästään ehkä todellisempiin maalilukemiin. Nyt annettiin vähintään puolenkymmentä ilmaista maalia. Poikien on opittava käsittelemään myös tappioasemaa ja sellaiseen tällaiset ottelut opettavat. Pelit todella kovia vastustajia ovat tärkeitä myös siksi, että ne pakottavat näkemään, mitä onnistumisten saaminen peleissä vaatii. Pelkkä taito ei riitä, vaan ratkaisevia ovat aktiivisuus, joukkuepeli ja henkinen kantti. Ja kroppaa on laitettava likoon rohkeasti.

Päivän ehdottomasti pirteimmän esityksen tarjosi ensimmäisen piirisarjaottelunsa keltaisessa pelannut Veeti, joka aiheutti vahvalla liikkeellään vaikeuksia vastustajalle niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan. Veetin kanssa yhteen pelasi useaan otteeseen Nuutti. Poikien onnistuneet seinäsyöttökombinaatiot osoittivat, että tämä on avain tilanteiden luomiseen. Lisäksi Allu teki vahvan paluun peleihin sairastelujen sävyttämän talven jälkeen; Poutasen Onni puolestaan taisteli hampaat irvessä niin puolustuksessa kuin laidassa.

Avaustappio on historiaa, otetaan siitä hyvä asiat mukaan ja suunnataan katseet seuraaviin peleihin. Taukoa piiripeleistä tuleekin lähes kaksi viikkoa, sillä seuraavan kerran pelataan torstaina 25.5. Kinnulassa myös avauskierroksella reilun tappion kärsineen MJK:n vieraana.