Sukupolvien unelma – Matka Helsinkiin 23.9.2022

Perjantaina 23.9. toteutui valmentajamme Veeran pitkäaikainen unelma, kun matkustimme joukkueena Helsinkiin kannustamaan Huuhkajia Olympiastadionille Romaniaa vastaan pelattavaan otteluun.

Matkaan lähdimme Huovarin liikenteen linja-autolla, sillä mukaan lähti yhteensä 59 joukkueen pelaajaa, sisarusta ja vanhempaa. Vielä kun kuljettajaksi lupautui yhden pelaajan ”pappa”, muodostui reissusta kolmen sukupolven yhteinen kokemus.

Vaikka reissuun lähdettiin innolla ja hyvillä mielin, niin samalla ilmassa oli haikeutta, sillä se oli viimeinen reissu, jolle valmentajamme Veera osallistui joukkueemme jäsenenä. Veera on toiminut joukkueen valmentajana sen perustamisesta 1/2020 lähtien, mutta opiskelujen vuoksi pystyi tällä kaudella osallistumaan toimintaan enää harvakseltaan. Jo ensimmäisenä vuonna Veera puhui, että haluaisi tarjota tytöille kokemuksen jostain isosta pelistä, ja kun Romania peli pelattiin perjantai iltana, päätimme myöhäisestä ajankohdasta huolimatta tarttua tilaisuuteen ennen kuin on myöhäistä.

Matkaan lähdettiin liikuntakeskuksen parkkipaikalta puolen päivän aikoihin ja suunnaksi otettiin Jyväskylä, josta Veera napattaisiin kyytiin. Matka sujuikin rattoisasti ja Veeran löydyttyä olikin jo hyvä pysähtyä Vaajakosken ABC:lle ruokailemaan. Maittavan lounaspöydän jälkeen matka jatkui, ja koska matkaa oli vielä hyvä tovi taitettavaksi, Veera oli suunnitellut tytöille jalkapallo aiheisen Kahoot- tietokilpailun. Voittaja joukkueeksi tiukassa kisassa selviytyi Bussiukot, joka nimestään huolimatta ei ollut joukkueen taustoista koostunut yli-ikäinen seurue. Lisäksi ennen Helsinkiin saapumista laitettiin reissuryhmän Whats app ryhmään veikkaus illan tuloksesta ja avausmaalin tekijästä.

Vielä yhden nopean pysähdyksen jälkeen saavuimme lopulta Helsinkiin, Scandic park Hotelliin, jossa jouhean sisäänkirjautumisen jälkeen ehdimme käväistä huoneissa valmistautumassa itse peliin. Ainakin omassa huoneessani tunnelma oli jännittynyt ja innostunut eikä oikein meinattu uskoa, että kohta viimein pääsemme seuraamaan peliä. Nopeasti olikin jo aika siirtyä ulos hotellin eteen, josta huonekunnittain järjestyneinä lähdimme kulkemaan vajaan kilometrin matkan stadionia kohti. Hotellin aulassa näimme myös Romanian joukkueen, joka majoittui kanssamme samaan hotelliin.

Jo menomatkalla näimme Pohjoiskaarteen kannattajia nostamassa tunnelmaa sekä poliisipartioita ja ratsupoliiseja ohjaamassa liikennettä ja pitämässä väkimassaa silmällä. Vaikka väkeä oli paljon, niin matka taittui turvallisesti ja jouhevasti. Stadionille saavuttuamme jonomme hajosi huonekunnittain tutkimaan ympäristöä. Stadionin ulkopuolella oli myyntikojuja sekä esiintyjiä. Bongasimme myös Helmareiden ja Huuhkajien maskotit Helmin ja Bubin ja sattuipa osa joukkueesta samaan kuvaan itse Juha Tapion kanssa.

Lopulta oli aika siirtyä katsomoon seuraamaan peliä. Paikkamme olivat Pohjoiskaarretta vastapäätä ja muutaman lohkon päästä meistä oli vierasjoukkueen katsomo. Sattuipa käytävän toiselle puolelle myös Suomea puhuneita Romanialaiskannattajia, joiden kanssa tehtiin pieni tulosveikkaus ennen peliä, molemmat omaa joukkuetta kannattaen, totta kai!

Huuhkajat ottivat lämmittelyasuillaan kantaa jalkapallon epäkohtiin, sillä tutkimuksen mukaan 62% harrastajista on kokenut epäasiallista käytöstä harrastuksen parissa, tämän vuoksi jokainen pelaaja kantoi rinnassaan numeroa 62. Ennen peliä saimme kokea Jukka Raitalan tunteikkaat jäähyväiset maajoukkueelle ja faneille. Pohjoiskaarre hyvästeli Raitalan tyylikkäästi ja tunteella ja ennen ottelua liehuneet sinivalkoiset liput ja mahtipontinen musiikki loivat juhlallisen tunnelman stadionille ennen kansallishymnejä.

Itse peliä en enää pysty raportoimaan, sen verran aikaa on kulunut. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että molemmat maalit näimme aitiopaikalta, sillä Teemu Pukki laittoi Suomen johtoon ensimmäisellä puoliajalla ja toisella puoliajalla Romania tasoitti tilanteen 1-1. Näimme toimintaa myös kuvaruudun ulkopuolelta, sillä Romanian kannattajien oli onnistunut tuoda katsomoon mukanaan soihtuja, jotka pelastuslaitoksen palomiehen kävivät ripeästi sammuttamassa. Maalipaikkojakin pelissä oli, ja etenkin yksi Romanian veto heilutteli Suomen verkkoa siihen malliin, että sekä me että vieressä istuneet Romanialaiskannattajat uskoimme voittomaalin jo syntyneen. Peli kuitenkin päättyi lopulta tasan 1-1. Paluumatka hotellille, sujui menomatkaa rauhallisemmassa tunnelmassa vaikka oltiinkin jo liikkeellä Helsingin yössä. Muut kannattajat myös tekivät tilaa, jotta huonekuntamme ei joutunut toisistaan erilleen.

Hotellilla tytöille maittoi sekä uni, että maukas aamupala ja pian olikin aika lähteä aloittamaan matkaa kotiin päin. Bussissa julkistettiin edellisen päivän tulosveikkauksen voittajat. Avausmaalin tekijän arvasi oikein 15 henkilöä, joista voittajaksi arvottiin Melissa T. Pelin lopputuloksen arvasi oikein yksi henkilö, joka oli Tero T. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Lempäälän Ideaparkissa, jossa oli varattu aikaa shoppailuun ja ruokailuun. Ideaparkin jälkeen jätimme Veeran Tampereelle, josta hän jatkaisi matkaa junalla kohti Jyväskylää. Muutama kyynel vierähti linja-autossa ja osa tytöistä ehti vielä nopeasti halata Veeraa.

Kurvasimme kotia kohti Suomen pisintä ajoneuvo tunnelia pitkin ja alitimme myös Tammerkosken. Kuskimme Mauri osasi kertoa Tampereelta myös muita mielenkiintoisia maamerkkejä. Ylivieskaan saavuimme lopulta ennen kymmentä, hieman väsyneinä ja rähjäisinä, mutta silti onnellisina hyvin onnistuneen ja ikimuistoisen reissun jäljiltä.

Veeran kanssa olemme jättäneet jäähyväisiä pitkään, niin koville on luopuminen molemmin puolin ottanut. Ensimmäiset itkut vuodatimme jo vuosi sitten. Muista, että olet aina tervetullut joukkueen treeneihin ja peleihin.

Veera, olet ollut tytöille upea esikuva ja opetit myös minulle mitä on olla jojo (ja välillä myös valmentajan tuuraaja), sekä sen miten joukkue toimii. Never forget! Valoit tyttöihin uskoa ja itseluottamusta sekä istutit unelmia. Kiitos Veera, että annoit meille siivet joilla lentää, meidän muiden tehtävä on nyt saada ne kantamaan mahdollisimman pitkälle. Kiitos!

-Asta